Kärkitossuvalmius

Ensimmäiset kärkitossut hankitaan useimmiten tanssinopettajan kehotuksesta ja luvalla. Mihin kärkitossujen saaminen perustuu? Valitettavan usein tanssinharrastajan ikään, ei niinkään fyysisiin, yksilöllisiin valmiuksiin. 12-vuotiaiden kymmenhenkisessä tanssiryhmässä on joukossa yhtä monta eri kehityksen vaiheessa olevaa nuorta tanssijaa ja yhtä monta erilaista kehoa ja voimatasoa. Osa on 12-vuotiaana valmiita kärkitossuille, osa ei.

Kuva: Google

Kuva: Google

 

Mitä tulisi arvioida?

Kärkitossujen hankinnan tulisi perustua yksilölliseen valmiuksien arviointiin. Alla on lista asioista, joita tulisi tarkastella ennen kärkitossuihin siirtymistä:

 

-          Yksilöllinen fyysisen kasvun ja kehityksen vaihe

-          Keskivartalon kontrolli ja tuki

-          Lantion kontrolli ja tuki

-          Alaraajojen linjaus (lantio-polvi-nilkka-jalkaterä) ja voima

-          Nilkkojen ja jalkaterien vahvuus ja riittävä liikkuvuus

-          Säännöllisen balettiharjoittelun kesto ja useus (väh. 2 krt/vko)

 

Oppilaiden, jotka täyttävät vaatimukset suositellaan siirtyvän kärkitossuihin baletin neljännellä luokalla (olettaen, että baletin harrastus on aloitettu 8 vuoden iässä ja neljännelle luokalle siirrytään 12 vuoden iässä). Näihin vuosiin ei lasketa satubaletteja ym. balettiin valmistavia tanssillisia tunteja. Jos keskivartalon tuki on kuitenkin neljäntenä vuotena vielä heikkoa tai nilkat ja jalat yliliikkuvat, suositellaan vielä jatkamaan näiden vahvistamista, jotta siirtymä voisi olla aikanaan turvallinen. Jos balettia treenataan vain kerta viikossa, ei kärkitossuja suositella. Myös rajoittunut liikkuvuus nilkan ojennuksessa (’plantaarifleksio’) ja kehno alaraajojen linjaus katsotaan esteiksi kärkitossuharjoittelulle.


Yksilöllinen kehittyminen

Kasvuiässä ja murrosiän kynnyksellä jokainen tanssija kehittyy eri tahtia. Pituutta voi tulla vuodessa lisää jopa 10cm ja painoa sen myötä jopa 8kg. Jalkojen luut kehittyvät ja muuttuvat tytöillä 14 ikävuoteen ja pojilla 16 ikävuoteen saakka. 5-12 ikävuosina tytöillä jalka kasvaa vajaan senttimetrin vuodessa. Jalan kasvu ei kuitenkaan suinkaan lopu 12-vuotiaana, se ainoastaan hidastuu. Kärkitossuilla treenaamisen ei ole todettu haittaavan jalan kehitystä. Kehon muuttuessa valtavasti lyhyessä ajassa muuttuu sen hallitseminen kuitenkin hetkellisesti aiempaa vaikeammaksi. Tämä voi aiheuttaa turhautumista ja myös tuoda lisähaasteita kärkitossuilla harjoitteluun, kärkitossut kun yleensä saadaan murrosiän ja kasvupyrähdysten aikaan.

Koko kehon kehityksellä ja yksilöllisellä rakenteella on merkitystä kärkitossuharjoittelussa ja opettajan tulisi pystyä tukemaan kutakin tanssijaa omine haasteineen. Useimmiten kehittämiskohdat ovat sellaisia, että ne vaativat yksinkertaisesti aikaa, ja niiden kanssa voidaan työskennellä oikeanlaisella oheisharjoittelulla ennen kärkitossuille siirtymistä, sekä myöhemmin kärkitossutreenin rinnalla ja tukena. Esimerkiksi keskivartalon tukilihasten ja nilkkoja tukevien lihasten vahvistaminen, sekä tasapaino voivat olla harjoiteltavia asioita, joiden harjoittelusta on joka tapauksessa hyötyä jokaiselle tanssijalle, tanssii tämä kärkitossuilla tai ei.



Kuva: Google

Kuva: Google

Tanssija, jonka nilkka on yliliikkuva, valikoituu helposti saamaan kärkitossut aikaisin, sillä hänen on helppo saavuttaa oikea asento kärjellä, ja asento on kaunis. On kuitenkin hyvä huomioida, että juuri yliliikkuvat tanssijat tarvitsevat erityisen paljon voimaa tueksi yliliikkuville rakenteille. Yliojentuvien nilkkojen (niitä tukevien lihasten) vahvistamiseen tulisi kiinnittää erityishuomiota kärkitossuille siirtymisen kynnyksellä ja treenissä ylipäätään.

Jos nilkan ojennus taas jää vajaaksi (jalkapöytä ja sääriluun etuosa eivät ole samassa linjassa) on tanssijalle epäedullista tanssia kärkitossuilla. Kärjille ei tällöin pääse kunnolla ja huono linjaus kuormittaa jalkateriä ja nilkkoja, mutta myös jalkoja, lantiota ja keskivartaloa. Nilkan liikkuvuutta voidaan jossain määrin parantaa, mutta jos nilkka on erityisen jäykkä ei kärkitossuille siirtyminen valitettavasti ajan ja treeninkään myötä koskaan tule osalle tanssijoista turvalliseksi, eikä näin ollen suositeltavaksi.



 Ryhmänä vai yksilöinä?

Tanssinopettajilla tulisi olla kyky mitata ja arvioida omien oppilaidensa kärkitossuvalmiutta. Arviointimenetelmistä tulen varmasti kirjoittamaan lisää opettajille kohdennetusti!

Ymmärrettävästi tanssinopettajien ja koulujen on tehtävä vaikeita valintoja kärkitossujen suhteen. Kilpaileva tanssikoulu vie helposti ne oppilaat, jotka itse tai joiden vanhemmat vaativat, että kärkitossuihin siirryttäisiin riippumatta fyysisistä valmiuksista. Nuorella tanssijalla voi myös herätä kysymyksiä, jos hän kuulee toisissa tanssikouluissa hänen iässään jo siirryttäneen kärkitossuihin. Sosiaalisen median myötä kilpailu on oletettavasti lisääntynyt.

Omalla kohdallanikin koko ryhmä siirtyi aikanaan kärkitossuihin yhtenä porukkana. On ryhmädynamiikkaa ja tuntityöskentelyä ajatellen helpompaa kaikille, että siirtymä tehdään ryhmänä. Vain osalle tanssijoista tossujen suominen voisi aiheuttaa myös kysymyksiä paremmuudesta ja huonommuudesta, sekä olla kiusallista niin tossut saaneille kuin niille, joiden ei katsottaisi olevan tähän valmiita.

Muistathan silti, että osalle kärkitossuihin siirtyminen ei ole hyväksi, vaan saattaa aiheuttaa jopa loukkaantumisriskejä ja tehdä harjoittelusta epämiellyttävää. Jos kaikki energia menee siihen, että yrittää pysyä kärjen päällä, on monimutkaisempiin asioihin siirtyminen melko mahdotonta. Pystyisikö ryhmää jakamaan kahtia niin, että osa harjoittelisi lopputunnin kärkitossuosuuden vielä ilman kärkitossuja keskittyen omiin kehityskohtiinsa? Näin hekin voisivat käyttää ajan hyödykseen ja saavuttaa riittävät valmiudet kärkitossuihin.

 

Tiedosta ja perustele

On äärimmäisen tärkeää, että opettajat ymmärtävät liian aikaisin kärjille siirtymisen riskit nuorelle tanssijalle. Jos tossujen hankintaa ei haluta tehdä yksilöllisessä tahdissa voidaan asiaa ainakin ennakoida panostamalla ryhmänä harjoitteisiin hyvissä ajoin ennenkuin kärkitossujen hankinta tulee ajankohtaiseksi. Näin voidaan edesauttaa koko ryhmän kärkitossuvalmiutta. Jos tanssijat ovat motivoituneita ja odottavat kärjille siirtymistä innolla, on ryhmää varmasti helppo motivoida yksitoikkoisiinkin harjoitteisiin. Varmistetaan, että kaikilla olisi riittävä lähtötaso, kun ensimmäiset kärkitossut ostetaan.

Tanssijoille täytyisi pystyä perustelemaan miksi tossuja kannattaa malttaa odottaa, kunnes keho on todella niille valmis. Tanssijaa täytyy auttaa ymmärtämään mitä vielä täytyisi tehdä, jotta kärkitoissuihin voitaisiin siirtyä. Myös kommunikaatio vanhempien kanssa on tärkeää, jotta heilläkin olisi ymmärrys syistä, miksi kärkitossujen osto mahdollisesti siirtyy. Ymmärrys ihmiskehojen yksilöllisyydestä on lisääntynyt ja tätä tulisi korostaa myös tanssisaleissa kasvaville nuorille.

Kärkitossuille siirtymisen kynnyksellä olisi erityisen tärkeää kiinnittää huomiota tapaan, jolla asiasta keskustellaan. Tarkoitus ei ole madaltaa tai huonontaa nuorten tanssijoiden itsetuntoa. Myöhäänkin kärkitossuille siirtyvällä tanssijalla on erinomaiset edellytykset kehittyä.

 

Ihania tanssitunteja ja tsemppiä kaikille kärkitossuihin siirtyville! Jos heräsi ajatuksia tai kysymyksiä, laita viestiä sähköpostilla (oonasofia.saukkonen@gmail.com) tai Instagramissa (@dance.search.blossom)!

 

-Oonasofia

 

Lähde:

Weiss, D., Rist, R., and Grossman, G (2009) When Can I Start Pointe Work? Guidelines for Initiating Pointe Training. Journal of Dance Medicine and Science, 13(3), 90-92.